Miten teen kuumamenetelmäsaippuani?

Lukijani kysyi miten tehdään kuumamenetelmäsaippuaa. Kattavia ohjeita ja reseptejä saa netistä ja YouTubessa on aiheesta hyviä tutoriaalivideoita. Kuumamenetelmä on englanniksi HP, eli Hot Process ja siitä on useita variaatioita: OHP, oven hot process, jossa kiisselöity saippuamassa lykätään teräskattilassa n.100 asteiseen uuniin ja hämmennetään välissä parisen kertaa. CPHP eli crock pot hot process, jossa käytetään haudutuskattilaa mihin tulee erikseen virta, mutta Suomessa taitaa olla yleisempää ja luontevampaa käyttää ihan vaan tavallista kerroskattilaa saippuan kypsyttämiseksi vesihauteessa, kuten minä teen. Joku kertoi tuollaisen crack potin tilanneen ulkomailta. On varmaan ihan helppokäyttöinen vempele. Sitten on vielä menetelmä, jossa toimitaan ihan samoin kuin CP:ssä muottiin laittoon asti, mutta muotti laitetaan muutamaksi tunniksi lämpimään, muttei kuumaan uuniin, sitten sammutetaan uuni ja annetaan saippuan jäähtyä yön yli. Tässä tavassa on mahdollista kuvioida saippuaa hienommin kuin pelkässä HP:ssa koska kuviointi tehdään ennen lämmittämistä

Minun HP-saippua vesihauteessa:

Aloitan siis ihan samalla tavoin kuin tekisin CP:saippuaa eli kylmäprosessisaippuaa kiisselivaiheeseen asti. Koska olen sulattanut kovat rasvat kerroskattilassa on luontevaa kaataa muut öljyt ja lipeä sinne ja surruttaa sauvasekoittimella kiisseliksi. Kattilan kansi päälle ja hetkeksi vaikka Facebookkiin.
 Tunti tai vaille siinä menee kun saippuan kypsyttelee vesihauteessa. Pari kolme kertaa käyn katsomassa ja kertana tai parina myös sekoittelen.
  Ensimmäisen noin vartin aikana massa jysähtää ja alkaa sitten alapuolelta ja reunoilta pehmetä ja tummeta. Odotan kunnes viimeinenkin kovempi, vaaleampi ja läpikuultamattomampi osuus on "sulanut", kunnes sekoitan. Siinä vaiheessa seos voi muistuttaa vähän jotain juuresmössöä. Valmista homma on kun massa muuttuu vaseliinimaiseksi ja kiiltävämmäksi. Siinä vaiheessa teen maistotestin ja jos ei polta kieltä, on valmista. Jos massassa on lipeää jäljellä, siitä voi tulla sellainen sähköiskun kaltainen tunne kieleen ja sitten pitää kyllä jatkaa kypsennystä. Jatkossa oppii kyllä helposti erottamaan kypsän massan raa-asta ihan ulkonäöltä.
Kun siis näyttää läpikuultavan kimmoistalta ja kiiltävän vaseliinimaiselta, sammutan levyn.
  Nyt voi laittaa tuoksyöljyn. Puolet vähempi yleensä riittää verrattuna kylmämenetelmäsaippuaan. Tässä vaiheessa myös lisäsin kahvikaakaosaippuaani kuivat aineet. Värejäkin voi lisätä, tosin värjätä voi aijemmissakin vaiheissa, mutta jos haluat marmoroida saippuan, tässä vaiheessa on oikea hetki. Koska valmis HP massa on jämäkähköä eikä kiisselimäistä niinkuin CP-saippua marmorointivaiheessa, eri väristen massojen sekoitus kannattaa tehdä kattilassa ennen muottiin laittoa.
Lopuksi painelen massan muottiin ja kopauttelen muottia välillä päästäkseni eroon mahdollisista ilmataskuista. Minä käytän muottina maitotölkkiä, josta olen leikannut päälliostan pois. Saippuani siis kovettuu pystyasennossa. Kun sitten saippua tilanteesta riippuen noin vuorokaudessa on kovettunut ja maitotölkin voi repiä ympäriltä ei tarvitse kuin leikata pois pienet viipaleet päädyistä ja saa siistin, mutta rustiikkisen oloisen saippuan.





Tämän menetelmän etuja on monia: säästät tuoksuöljyissä eikä tarvitse huolehtia tiettyjen tuoksuölyjen taipumuksesta jysäyttää massa. On myös mahdollisuus säästää hienompien rasvojen käytössä kun voit tehdä ylirasvoituksen vasta valmiiseen massaan ja pääset kontroloimaan mitkä ne hoitavat rasvat saippuassasi ovat. Esimerkiksi voit käyttää kookosrasvaa, oliiviöljyä ja rypsiöljyä sappuoitumiseen ja lisätä lopuksi vaikka lorauksen jojobaöljyä ihoa hellimään. HP:saippua myös on valmista nopeammin. Käytännössä heti kun sen voi ottaa muotista, mutta parhaimmillaan saippuasta riippuen joidenkin päivien kuluessa kun palat on leikattu ja ne on saaneet vähän rauhassa kuivua ja kovettua.




Huonoa ei ole mielestäni muuta kuin se että itse häärääminen kestää sen n. tunnin kauemmin kuin cold process-saippuoissa ja että kaikkia hienoja kuviointeja ei voi tällä metodilla tehdä. Joku voi sanoa, HP-saippuoita rumiksi, mutta minusta ne ovat rustiikkisen viehettäviä. Päähuomio on kenties tuoksussa ja siinä mitä kyseinen saippua tekee ihollesi puhdistaessaan.

Saippuakuppeja askartelumassasta!

 Meillä oli paljon ylijäämiä askartelumassoista ja päätimme tuon meidän 7-vuotiaan tytön, Mimosan kanssa kokeilla tehdä niistä saippuakippoja, koska niitä ei meidän taloudesta entuudestaan löytynyt eikä uuden uutukaisia ihania käsintehtyjä saippuoita voi jättää lillumaan mihin tahansa. Oli kova homma lämmittää ja notkistaa näin isot määrät massaa projektia varten. Tässä kaksi ensimmäistä kokeilua. Isompi minun tekemä ja pienempi, josta näkyy pohjaratkaisu on Mimosan työ. Ensin kaulitaan massasta levy. Näissä ekoissa emme muotoilleet sen kummemin vaan jätimme ne tuollaisiksi lätyiksi. Sitten tehdään pohjareijät. Me painoimme ne mehupillillä. Tämän jälkeen painetaan taustapuolelle nuo pallukan muotoiset osat. Sitten etsitään sopivan kokoinen kuppi tai kulho, jonka päälle tekele laitetaan, jotta saadaan tuo kaareva kippomainen muoto. Sitten kovetetaan uunissa. Eri uunikovetteisilla massoilla voi olla erilaiset kovetuslämmöt ja -ajat, joten hyvä katsoa paketista massakohtainen ohje. Minulla on käytössä Fimo Softin massoja. Muita merkkejä on esim. Cernit ja Premo. Kippo otetaan uunista vielä kuumana ja on siis hyvä käyttää uunikintaita. Kipon ei anneta jäähtyä uuniin, koska kuumana massa on vielä hieman pehmeää ja muotoiltavaa, jotta saat sen painettua alustaan jolloin varmistat että pohjapallukat ovat suorassa ettei kippo keiku käytössä.

 Tässä on toisenlainen malli. Tähän ei tarvitse erikseen kulhoa jonka päällä se kovetetaan, sillä nuo kahdeksan pallukkaa alapuolella antavat kipolle muodon. Pintakuvio on, uskokaa tai älkää painettu pitsipöksyillä! Mitäs muutakaan käyttö niillä olisi tälle mökkihöperölle!? ;D Marmorimainen kuvio tulee yksinkertaisesti siitä etten ole sekoittanut erivärisiä massanrippeitä kokonaan sekaisin. Tämä meni äidille, joka tykästyi designeen.

Tässä mallissa on sama idea kuin ensimmäisessäkin, mutta muoto on pizzaleikkurilla leikattu pientä kulhoa apuna käyttäen. Samainen kulho toimi myös muottina kovetetaessa, mutta hyvä muistaa ettei paina levyä kulhossa yhtään syvemmälle kuin on tarpeen etteivät pohjapallukat vahingoita ja ettei massa juutu kulhoon kiinni. Miksi sitten pallot pohjaan? Pohjapallukat auttavat veden vapaata virtausta reikien kautta, jottei saippua jää lillumaan veteen. Toivottavasti näistä ideoista on joskus jollekin iloa. Saa vapaasti kopioida ja muunnella ideaa. Massaa kannattaa varata kippoa varten ainakin pari pakettia. Hommaa voi olla vaikea saada onnistumaan jos kaulittava levy on liian ohut.

Mimosa on tuottelias ja luova tyttö. Hän ehti jo tehdä pari muutakin hienoa saippuakippoja, mutta niistä ei ole kuva koska ne ovat jo menneet eteenpäin mummolle ja mummille.

uusia saippuoita

 Tästä tuli jännän näköistä ruusuntuoksuista saippuaa. On toiminut sekä käsipesussa että suihkusaippuana erinomaisesti. Tämä on ensimmäinen kokeiluni lisätä valmiiseen saippuamassaan ennen muottiin laittoa hoitavia öljyjä, jotta saan itse kontrolloitua mitkä rasvat jäävät saippuoitumatta . Saippuoitumiseen käytin kookosrasvaa, oliiviöljyä, rypsiöljyä ja risiiniöljyä. Pieni määrä risiiniöljyä lisää vaahtoutuvuutta. Kookosrasva lisää saippuaan kovuutta ja pesevyyttä. Oliiviöljy ja rypsiöljy tuovat saippuaan ihanan mietouden ja estävät kuivattavuutta. extrahoitavina öljyinä olen lisännyt, siis jo valmiiseen , mutta vielä lämpimään saippuamassaan kaakaovoita ja jojobaöljyä. Samaan aikaan lisäsin myös tuoksun ja väriaineen. Tuoksu on ihana kevyt teeruusun tuoksu. Tämä on prinsessojen saippuaa!

 Tämä suklaatryffelin tuoksuinen kaakao/kahvisaippua on niin ihanan tuoksuista ja näköistä että tekisi mieli maistaa. En kuitenkaan suosittele moista, ellet sitten ole puhunut rumia ja sinun pitää siksi pestä suusi saippualla. Tässä on oliiviöljyä, rypsiöljyä, risiiniöljyä, kaakaovoita, kaakaojauhetta ja kahvijauhetta. Tuoksu on GraceFruitin suklaatryffeli. Tästä tuli vähän pehmeähköä koska varasin reseptiin turhankin paljon vettä siltä varalta että seos on vaikea työstää sen jälkeen kun siihen on loppuvaiheessa lisännyt tuoksun ohella nuo kuivat aineet. Jatkossa laitan siis kuitenkin pikkuisen vähemmän vettä. Nytkin ongelmaa ei ole kunhan annan rauhassa ylimääräisen nesteen haihtua, jolloin paloista tulee kovempia. Tämä on monikäyttösaippua. Kahvi auttaa poistamaan käsistä ruoan hajuja, kuten kalan ja sipulin, joten tämä on erinomainen keittiösaippua. Hoitavuutensa ansiosta tämä on myös ylellinen vartalosaippua.

Tässä yksinkertaisuudessaan erinomainen saippua. Siinä ei ole kuin vähän kookosrasvaa ja loput oliiviöljyä. Tuoksuna kookos. Tällä oli ihana pestä!

Kaikki nämä saippuat on valmistettu kuumamenetelmällä jolloin ne ovat käytännössä heti valmiita kun ovat kovettuneet muotissa n. vuorokauden ja ne on leikattu paloiksi. Lipeä on neutraloitunut kokonaan saippuasta siinä vaiheessa kun massa laitetaan muottiin. Parasta saippua on kuitenkin vähintään muutaman päivän kuivatuksen jälkeen, jolloin se on saanut lisää kovuutta.

Nämä saippuat on kaikki ylirasvoitettu n. 10% joka tarkoittaa sitä että saippuoitumisprosessin ulkopuolelle jääneitä rasvoja on kaikista rasvoista 10% eli lipeää on käytetty valmistukseen vähemmän kuin mitä se kykenee saippuoimaan. Yleensä täällä meillä Suomessa ylirasvoitetaan n.5-10%. Tällä varmistetaan se ettei ylimääräistä lipeää varmasti jää tuotteeseen ja toisaalta mitä korkeampi on ylirasvoitusprosentti, sen vähemmän saippua kuivattaa ottaen tietenkin huomioon että toiset rasvat kuivattavat enemmän, toiset vähemmän. Esimerkiksi kookosrasva kuivattaa. Siksi sitä ei yleensä ole saippuaresepteissä 20% enempää. Poikkeuksena on suolasaippua jossa sitä tarvitaan koska kookosrasva on niitä harvoja rasvoja jotka toimivat suolan kanssa. Suolasaippua on kuitenkin itsessään niin kosteuttava ettei se kuivata runsaasta kookosrasvastaan huolimatta. Yli 10% ylirasvoitetut saippuat eivät pese niin kovin hyvin ja ne ovat pehmeämpiä. Makunsa kullakin. Esim. USA:ssa jotkut ylirasvoittavat enemmänkin kuin tuo 10%.

Emämunaus

Miten voi olla mahdollista, että vielä kaksi jättikokoista munaa tuli samasta naaraasta! Camomilla on tänään reippaasti pyöräyttänyt 31 ja 25 grammaiset munat edellisen kavereiksi hautomoon. Voi kun noista edes yhdestä kuoriutuisi elävä poikanen! Vieläköhän tuo munii kun vaikuttaa niin touhukkaalta? Usein munittuaan ovat lopen uupuneita..

Sykähdyttävä perhetapahtuma!

n.24.vuotias nelivarvas-maakilpikonnamme Camomilla pyöräytti näin hienon munan, joka painaa kokonaiset 24g. Laitoimme sen heti virittämäämme hautomoon, joka on ollut valmiustilasta kevättalvesta asti. Usein käy niin ettei munista kuoriudu elävää poikasta, mutta ainakin nyt yritämme parhaamme. Munia saattaa tulla vielä tänä vuonna lisääkin, sillä meillä on kaksi naarasta. Kolmisen kuukautta yleensä menee hautomiseen. Viikon kahden kuluessa pitäisi nähdä munia pimeässä taskulampulla läpivalaistessa munan sisäpinnalla verisuonia, jos alkio on lähtenyt kehittymään. Lämpötilat hautomon sisällä ovat n.28-31 astetta. Matalemmissa lämmöissä yleensä kehittyy uroksia, korkeammissa naaraita.
Keskimmäisessä kuvassa vasemmanpuoleinen konna on Camomilla-rouva ja pienempi konna on munan isäkonna, yli 30-vuotias Jasser. Nelivarvas-urokset ovat naaraita pienempiä. Kokoero tällä parilla on melko huomattava, sillä Camomilla painaa n. 1300g ja ja Jasser n. 500g.
Alin kuva on toinen naaraamme, n. 13-vuotias Musti.

suklaa- ja lakritsisaippuat

Keittelin eilen vesihauteessa aikaisemmin pieleen menneen suklaasaippuan. Pieleen se meni kahdesta syystä: 1. Se jämähti kiinni liian jämäkkään muotiin, josta sen joutui kaivelemaan irti. (sotkua!!!) En vielä silloin tiennyt että hetki pakastimessa olisi voinut auttaa. 2. en liottanut marmorointia varten tekemääni titaanioksidia ensin veteen, jolloin siitä jäi massaan kökköjä. Kuvassa ne näkyvät valkoisina pieninä pisteinä. Eivät haitanne käytössä eivätkä paljoa esteettisestikään!
 Keitin seosta noin tunnin, jonka aikana lisäsin vähän vettä notkisteeksi ja lopuksi vielä vähän lisää suklaan tuoksuista tuoksuöljyä ja pari ruokalusikallista kahvijauhetta. Kahvijauhe auttaa keittiössä poistamaan käsistä ruoan hajuja, kuten kalan. Tästä tuli siis minun versio keittiösaippuasta. Otan viikon kuluttua käyttöön!

Lakristisaippuani värjäys epäonnistui, joten sulatin satsin. Sitä en kyllä keitellyt, vaan jatkan kypsyttämistä vielä muutaman viikon. Kummatkin saippuat kun ovat oliiviöljypohjaisia, joten kypsyvät hitaanlaisesti. Kuitenkin sulatusvaiheen lämmöt varmaankin ovat nopeuttaneet kypsymistä, joten montaa kuukautta ei varmaankaan tarvitse vartoa, että saippua on kunnolla valmista. Lisäsin lopuksi mustaa väriainetta ennen muottiin laittoa. Näissä kummassakin saippuassa käytin muottina maitotölkkiä.

vaikeuksien kautta voittoon

Menin sitten pilaamaan koivusaippuan, jonka ähelsin eilen. Syy taisi olla liian vähäinen vesimäärä kun tuoksuöljyt muutenkin tuppaavat paksuntamaan massan liian nopeasti. Lisäksi lipeä oli liian kuumaa. Pitää malttaa antaa sen jäähtyä rauhassa. Koska siis koivusaippuat tulivat epämääräisen muotoisiksi muoteissa kun massa oli liian jämähtänyttä, päätin että teen perusmassaa ja paloittelen nuo koivusaippuakököt sinne pieneksi silpuksi sekaan ettei mene hukkaan. Toinen virhe oli väri. Siitä tuli liian keltaista. Laitoin liian vähän sinistä väriainetta. Saippua muistuttaa vihreää räkää. Tuoksuna käytin Pienen Tuoksukaupan koivu-tuoksua 10m. Oliiviöljyä tuli 500g, lipeää 60g ja vettä 180 milliä. Teen nyt aluksi noita pienempiä satseja oppiakseni. Ei sitten mene niin paljoa rahaa hukkaan mokaillessa.

Päätin siis jatkossa käyttää maksimimäärän vettä, minkä lipeälaskuri suosittaa, vaikka saippuan kypsyminen viekin sitten kenties enempi aikaa.

Tämänpäiväinen lakritsisaippua sen sijaan onnistui melko hyvin. Maltoin odottaa lipeän jäähtymistä ja laitoin maksimivesimäärän. Sekoitin sauvasekoittimella vain varovasti, muuten hämmentelin. Ihanaa, se ei lähtenyt jämähtämään liian aikaisin! Värjäys sen sijaan ei niin onnistunut. Kun huomasin miten paljon mustaa väriä olisi pitänyt laittaa koko massaan, värjäsin aluksi vain vähän harmahtavaksi, valutin lillun muotteihin ja värjäsin voimakkaamman tummaksi viimeisen n. desin joka jäi jäljelle. Sitä sitten valutin muotteihin ja sekoittelin hammastikulla marmorikuvioiksi. Sitten tajusin että eihän se oikein varmaankaan leviä reunoille asti noissa pikkumuoteissa. Marmorikuviothan näkyvät kunnolla vain litteiden saippuoiden pinnalla tai leikkauspinnassa tehdessä "tiiliskiven" muotoiseen muottiin, josta saippua leikataan. Noh. Olenpahan taas oppinut uutta!

Varasin kirjastosta Saara Kuhan kirjan "Käsintehtyä Saippuaa" Yritin ostaa sitä monesta verkkokaupasta mutta sitä ei joku ollut alunperinkään tai sitten oli loppu.

Odotan malttamattomana silikonisia leipävuokia jotka tilasin että pääsen tekemään isompia leikattavia saippuoita ja kokeilemaan marmorointia.

Sen ajan murheet ja pää pilvissä kulkemista

Vähän hiljaista täällä blogissa. Tosin pitänee olla kärsivällinen kun tämän vasta aloitin. Edellisellä blogillani oli niin paljon lukijoita että tunnen fiilikseni kärsimättömäksi. En kuitenkaan halua jatkaa vanhaa blogia, koska mielestäni kirjoitin sinne liian avoimesti ja niin kovin vaikeana ja kriisillisenä elämänaikana. Ehkäpä tästä blogista tulee sitten tylsä koska en tarjoa mitään sosiaalipornoa täällä. Vanhasta tottumuksesta tekisi mieli kirjoittaa syvällisemminkin. Katsotaan mihin päädyn. Olen jo aikuisempi. Olen oppinut olemaan harkitsevisempi.

Tänään tuli postista Pienen Tuoksukaupan paketti. Se on samalla paikkakunnalla ja minä olen laiska ja mökkihöperö. Olisin voinut säästää postikulut noutamalla tuotteet suoraan yrityksestä! Ah, miten tänne huonosti nukutun yön jälkeiseen pieruiseen mökkiin paistaa nyt innostuksen ja inspiraation aurinko! tehtailin eilen jopa huvikseni etiketin tynkää siltä varalta että on pakko jossain vaiheessa alkaa myymään ylipursuavia saippuavarastoja. Avasin tilin kuvatoimistosta josta löysin mieleisiäni kuvia brändiä varten. Koska teen työkseni eläkkeen päälle hieman graafista suunnittelua tai jotakin etäisesti sitä muistuttavaa, tarvitsen hyvää kuvatoimistoa. Minä valitsin Depositphotosin. Pitäisi keksiä saippualleni tuotemerkin nimi. Tapani mukaan unelmoin ja menen asioiden edelle. Ensin pitäisi kunnolla oppia valmistamaan sitä saippuaa! Otin selvää mitä maksaa yhden reseptinsä tutkituttaminen asiantuntijalla, joka arvioi sen tuoteturvallisuuden. Puhutaan hinnoista 100€ ylöspäin/ resepti. Minulle on selvää etten tee tätä rahasta vaan mieleni virkistykseksi harrastuksena. Myynti kattaisi materiaalikuluja ja asiakaspalvelu herättelisi piiloutuneita sosiaalisia kykyjäni. Jos tekemäni saippuat ovat hyväksi asiakkaitteni iholle ja kauniit ja tuoksuvat saippuat ilostuttavat, se täyttää minussakin itsekästä tarvetta olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja auttaa. Sille on tietysti monia väyliä, mutta mikä sen luontevampi väylä kuin sen kaltainen joka on syntynyt unelmoinnista ja spontaanista tarpeesta luoda uutta.

Pienen tuoksukaupan paketissa oli väriaineita ja tuoksyöljyjä. Ne ovat tunnettuja ja valmiiksi tutkittuja joten ne voi tarvittavine tuotetietoineen lisätä saippuoiden aineosaluetteloon perusreseptin lisäksi ilman että joka värisen ja tuoksuisen saippuan reseptin joutuu erikseen tutkituttamaan. Myyntilupa haetaan TUKESilta, joka on sitten sen ajan murhe se.. Yrittäjänä olen tottunut juoksemaan luukulta toiselle ja täyttelemään kaavakkeita. Onneksi on tuo selväpäinen, kärsivällinen ja rauhallinen ukko apuna. Apua tarvitsen vielä siinä miten tuotetidot ja INCI-luettelo laaditaan oikeaoppisesti. Mutta sekin on sen ajan murhe! Voi että kun oli ihana haistella noita tuoksuja! Yksi niistä on lakritsa. Kuvitelkaa tummaa lakritsintuoksuista oliiviöljysaippuaa joka pehmeästi puhdistaa ja hoitaa ihon. Jälkeen jää vieno laksitsin ja aniksin tuoksu, joka sopii niin tytöille kuin pojille!

Tilasin pari silikonista leipävuokaa saippuoiden tekoa varten. Ne olivat kalliita, mutta todennäköisesti hyvälaatuisia. Niitä kehuttiin riittävän tukeviksi, jotta pitkät sivut eivät löpsötä ulospäin saippuamassan painosta. Saippuamuotteja on monenlaisia. Minä en tykkää ährätä suojamuovien teippauksien parissa ja sain jo yhdet saippuat jämähtämään metallivuokaan, joten vannon silikonin nimeen!

Meillä on poika oksennustaudissa ja ehkäpä sitten kohta koko perhe yksi toisensa jälkeen. Odottelen aikoja parempia ja pidättelen innostusta. Vaikkakin nykyisessä terveydentilassa innostus näyttäytyy ulospäin jonain varsin muuna kuin paremman terveyteni päivinä. Ehkä joku minut paremmin tunteva voisi mainita ylimääräisestä silmien pilkahduksesta sen sijaan että hyppisin ja pomppisin ja avaisin sanaisen arkkuni kelle tahansa joka eteeni ilmaantuu joutuen idearyöppyni uhriparaksi.

Ehkäpä en annakaan saippuoilleni mitään nimeä. Tuossa etiketissä on keskellä aukko, johon voisi kirjoittaa tuoksun. Silloin siinä lukisi yksinkertaisesti esim. vain "käsintehtyä lakritsi saippuaa" tuotetietojen ohella paketissa lukisi lisäksi tekijän nimi ja sähköpostiosoite siltä varalta että joku tahtoo tilata tuotetta lisää, mahdollisesti nettisivut.

saippuan väkerrystä

Tänään tein ensimmäiset kotitekoiset saippuat ikinä! Siis poislukien valmiin saippuamassan käytön. Ensin tein oliiviöljypohjaisen perusreseptin, josta tein muutaman tuoksuaineettoman ja värjäämättömän perussaippuan kun lähipiirissä on noita herkempihipiäisiä ja tuoksuallergisia ihmisiä, joille voin antaa saippuan kokeiltavaksi, josko tykkäävät. Lisäksi tein suklaan tuoksuisia saippuoita. Näin se siis käy:

ainekset:
1005 g oliiviöljyä
275ml vettä
123g lipeää.

tarvikkeet:
suojalasit
siivoushanskat
sanomalehteä
talouspaperia
kertakäyttölautanen
kertakäyttölusikoita
muovinen mittakannu
muovinen kauha
digitaalinen keittiövaaka
sauvasekoitin
muotteja

Aloita raivaamalla keittiöön tilaa jos sitä ei siellä alunperin ole, kuten meillä yleensä on asiain laita. Tosin en voi moittia reipasta kolmasluokkalaista poikaamme, jonka kotityönä on tiskikoneen täyttö ja tyhjennys. (Lapset ja lemmikit muuten tulee pitää kaukana saippuantekosessioista, lipeä on myrkkyä!)
  Voit suojata työtason sanomalehdillä, jotka on helppo heittää pois jos pöydälle roiskuu syövyttävää lipeäpitoista ainesta. Silmilläsi tulee olla jotain suojana, kuten suojalasit tai riittävän isot silmälasit. Käsissä pitää olla suojakäsineet. Siivoushanskat ovat hyvät. Saippuan tekoon kannattaa hommata omat välineensä niin ei sitten tarvitse miettiä että tulikohan kaikki tiskattua riittävän perusteellisesti. Minä hommasin muoviämpärin, muovisen mittakannun ja muovisen kauhan. Ukko armas ne ystävällisesti kantoi kaupasta. Lisäksi käytin kertakäyttöastioita. Alumiiniset astiat eivät käy, sillä lipeä syövyttää niitä. Lasisten asioiden rikkoutumisvaara on paha yhtälö lipeän käytön kanssa.
  Varaa myös talouspaperia sotkujen varalta valmiiksi. Mittaa ainekset valmiiksi ennekuin alat ährätä sen enempää. Mittasin grammantarkan vaakan avulle lipeän syvään kertakäyttölautaseen. Kaikki ainekset tulee mitata gramman tarkkuudella, jotta saippuasta ei vahingossa tule liian vahvaa tai liian rasvaista ja pehmeää. Eri rasvat käyttäytyvät eri tavalla, joten jos vaihdat rasvan tai käytät eri rasvojen seosta, käytä lipeälaskuria joka laskee puolestasi nesteen ja lipeän määrän. Ylirasvoittaminen tarkoittaa sitä että ohjeessa on vähemmän lipeää kuin mitä koko rasvan saippuoitumiseen tarvitaan. Tällöin saippua ei kuivata niin palon. Tämä minun resepti on lipeälaskurin mukaan 9-10% ylirasvoitettu ja tätä rasvaisempi saippua on jo liian rasvaista.
  Jääkylmän veden laitoin mitta-astiaan, jonka upotin jääkylmää vettä sisältävään tiskialtaaseen. Ei ole hyvä jos allas on liian täynnä, koska muuten mitta-astia voi kaatua. Syy miksi veden pitää olla kylmää on se, että lipeä joutuessaan kosketuksiin veden kanssa kuumenee huomattavasti.
Oliiviöljy minulla oli pienessä ämpärissä. Jotkut suosittelevat että se pitäisi lämmittää lähelle lipeän lämpöä, joka olisi sekoitushetkellä n.40-50 asteista. (vastasekoitettuna lipeävesi voi olla melkein kiehuvan kuumaa!)Tämä on kai yleinen käytäntö, mutta luin saippuaohjeen, jonka avulla oli menestyksellisesti tehty oliiviöljysaippuaa ilman etukäteislämmittelyjä ja hyvä oli tullut.
Sitten ovet ja ikkunat auki, sillä lipeästä tulee yskittävää käryä, joka kävi ainakin minun henkeeni. Hyvä ilmanvaihto on siis tärkeää niin ei synny vaaratilannetta.
Kaada hitaasti kauhalla hämmentäen lipeärakeet veteen. Kun lipeä on liuennut, kaada se ohuena nauhana öljyn joukkoon varovasti sekoittaen.  Sitten sekoitellaan sauvasekoittimella. Sekoitin kannattaa työntää massaan varsi kallellaan, jotta teräosasta tulisi mahdollisimman vähän ilmakuplia seokseen. sekoitin kannattaa pitää syvällä, koska jos se haukkaa ilmaa pinnasta, saat ilmakuplia saippuamassaasi. voit välillä sammuttaa sekoittimen ja hämmentää sillä seosta ilman että se on käynnissä. Seos alkaa sakeentua ja muuttuu vaaleammaksi ja läpikuultamattomaksi. Kun se on kiisselimäisen paksua, voit kaataa sen muotteihin. Itse tein tässä vaiheessa muutaman "maustamattoman" perussaippuan ja loppuun massaan lisäsin n. 5ml suklaantuoksuista tuoksuöljyä sekä pari rkl tummaa kaakaojauhetta. sekoitin ne sauvasekoittimella. Sitten otin pari desiä massaa syrjään ja vaalensin sen titaanioksidilla (n. 3g) kermamaisen vaaleaksi. alkuperäiseen massaan lisäsin vielä toiset pari rkl kaakaota. Sitten yhdistin massat, mutten kokonaan koska halusin eri väristen kerrosten marmoroituvan keskenään. Tässä vaiheessa massa oli jo melko vanukasmaista, koska kyseinen tuoksuöljy näköjään paksuunnuttaa massaa nopeammin, kuten monilla tuoksyöljyillä on tapana. Lääkkeksi tarjotaan sitä että lipeävesi ja öljy yhdistetään mahdollisimman viileänä ja nestettä on maksimimäärä. Jotkut käyttävät saippuoissaan eteerisiä öljyjä, mutta niiden käyttöä myytävissä saippuoissa ei EU hyväksy. Ne myös haihtuvat nopeammin.
Marmoroidun suklaisen saippuamassan kaadoin pitkulaiseen öljyttyyn kakkuvuokaan ja lisäksi siitä tuli yksi pieni saippua silikoniseen leivosmuottiin, jossa nuo perussaippuatkin jo odottivat.
Suojasin saippuat muovisilla pöytätableteilla, joita meillä ovat lapset käyttäneet askartelualustoina ja kiedoin ne pyyhkeeseen. Siellä ne saippuoituvat noin 12-24 tunnin ajan ennenkuin ne otetaan muoteista. Siinä vaiheessa isommissa muoteissa olevat saippuat leikataan. Sitten saippuat jätetään kypsymään, jolloin niistä haihtuu liika vesi ja niistä tulee hellävaraisempia. Parhaimmillaan oliivisaippuat ovat muutaman kuukauden kypsytyksen jälkeen, mutta voi ne ottaa käyttöön jo kuukauden kuluttua. Pidempään kypsyneet ovat hellävaraisimpia. Eräs saippuantekijä sanoo, että hänen tekemänsä oliivisaippuat olivat käyttökuntoisia vielä kolmen vuoden säilytyksenkin jälkeen. Tosin saippuan ulkonäkö voi kärsiä. Valmiissa saippuassa ei enää ole lipeää. Rasva ja lipeä ovat muuttuneet saippuaksi. Ylimääräinen rasva hellii ihoa.

Kotitekoisessa saippuassa ei ole sulfaatteja, jota tungetaan nykyään melkein kaikkiin pesutuotteisiin. Monet saavat siitä oireita, kutinoita ja ihon kuivumista. Omatekoisessa saippuassa on myöskin jäljellä ihoa hoitava glyseriini, joka teollisessa valmistuksessa yleensä erotetaan saippuasta muun teollisuuden käyttöön. Kun teet itse saippuasi tai ostat luotettavalta saippuanvalmistajalta, tiedät mitä se sisältää eikä siinä ole turhia tai haitallisia ainesosia!

Ohjeessa mainitun lipeän, tuoksuöljyn ja titaanioksidin ostin Lahtisen Vahavalimosta, josta saa ihania hunajatuotteita sekä aineksia kynttilöiden ja saippuoiden tekemiseen.
Muista tiskata ja siivota huolellisesti saippuanteon jälkeen!

Huomenna irrottelen saippuat muoteistaan ja katson, isoäitini, eli mamman sanonnan mukaan, tuliko koko hommasta susi vai suuri jänis.

lisätty seuraavana päivänä: kyllä on paljon oppimista! Suklaasösseli sitten jämähti kiinni vuokaan eikä ollut kovin kaunista se saippua, jonka sain leikattua irti. Siistin vähän paloja ja ihan hyviä niistä tuli omiin tarpeisiin ja tuttaville kokeiltaviksi. Sen sijaan silikonimuotteihin tehdyistä maustamattomista oliivisaippuoista tuli nättejä. Nyt ne odottavat vain kypsymistä. Kuukausen päästä alan kokeilemaan ja jakelemaan niitä. Pistän kuvia jahka löydän kameran muistikortin ja kortinlukian, jotka tämä meidän asuinkompleksimme on nielaissut. Melko mieto on tuo suklaantuoksu noissa suklaasaippuoissa, mutta voisi olla ällöä jos se olisi liian vahva. 

Tänään on ollut hikinen kalsaripäivä. Toipumista Lapin reissusta. Mentiin koko perhe lentokoneella Rovaniemelle ja sieltä ystävä haki meidät Pelloon, jossa oli ihanat valmistujaisjuhlat. Majapaikka oli juhlien kuningattaren anoppilassa, jossa meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Mietin, olisiko pitänyt jäädä kotiin kun terveys on taas viime aikoina ollut niin huono että koen olevani vaivaksi joka paikassa, mutta minulle vakuutettiin että oli kiva kun pääsin juhliin. Koskakokan uskaltaisi soittaa laboratorioon ja kysyä löytyikö viime kokeista jotain selitystä huonoon oloon?

Uskomatonta, että kolme maakilpikonnaa osaa pitää niin kovaa meteliä yrittäessään kaivautua Kiinaan talon nurkista kun päästin ne vähän terraariostaan jaloittelemaan. Ovat tyyppiesimerkkejä siitä että ei se määränpää ole tärkeä vaan matka. Hiukka vähemmän järkevän näköistä menoa kun jumittavat tuntikausia samassa nurkassa kynnet lattiaparalla sutien ja kilpi seinään kolisten. No, äly on yliarvostettua. Meillä on täällä kaksi kilpparinaarasta, jotka saattavat kohta munia. Olisi mahtavaa saada edes yksi poikanen onnistumaan. Itseviritetty hautomakone on koko ajan valmiudessa. Suuri vaara vain on, että ehtivät jyrätä muniensa yli ennenkuin ne saa pelastettua hautomoon tai jemmaavat ne niin syvälle pohjamateriaaliin ettei niitä huomaa. Terrassa ei ole riittävän lämmin, jotta niitä voisi hautoa siellä.

Tilasin netistä lipeää, suklaan tuoksua ja titaanioksidia. Aijon tehdä kotitekosita oliivisaippuaa suklaantuoksuisena. Titaanioksidi tulee väriksi yhteen kerrokseen. Kahvinpuruja ajattelin päällikerrokseen, jotta toinen puoli saippuasta olisi kuorivaa. Kuulemma tuollaisesta saippuasta saa vähemmän kuivattavaa kuin kaupansaippuasta varsinkin kun sitä kypsyttää useita kuukausia.

Pitkästä aikaa haluttaisi taas tehdä jotain juttuja ihan myyntiin asti. Olen kaivannut asiakaspalveluhommia, vaikka ihan pienimuotoista. En olisi uskonut että tekisi mieli mennä torille myymään jotain, kuten vaikka tuota itsetehtyä saippuaa, koruja tms. Torilla on pääasiassa erittäin mukavia ihmisiä asiakkaina. Tulisi samalla testattua että voisiko sitä tehdä esim. pari päivää viikossa töitä sen sijaan että olisi ihan kokonaan sairaseläkkeellä.

aloitus niin puhtaalta pöydältä että siltä voisi syödä ilman lautasta...

Olen blogannut aikaisemminkin. Aktiivisesti en ole kirjoitellut moneen vuoteen. Nyt on taas tehnyt mieli kirjoitella. Katsotaan mitä tästä tulee.