Mm. näistä olen kirjoittanut:

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Miten teen kuumamenetelmäsaippuani?

Lukijani kysyi miten tehdään kuumamenetelmäsaippuaa. Kattavia ohjeita ja reseptejä saa netistä ja YouTubessa on aiheesta hyviä tutoriaalivideoita. Kuumamenetelmä on englanniksi HP, eli Hot Process ja siitä on useita variaatioita: OHP, oven hot process, jossa kiisselöity saippuamassa lykätään teräskattilassa n.100 asteiseen uuniin ja hämmennetään välissä parisen kertaa. CPHP eli crock pot hot process, jossa käytetään haudutuskattilaa mihin tulee erikseen virta, mutta Suomessa taitaa olla yleisempää ja luontevampaa käyttää ihan vaan tavallista kerroskattilaa saippuan kypsyttämiseksi vesihauteessa, kuten minä teen. Joku kertoi tuollaisen crack potin tilanneen ulkomailta. On varmaan ihan helppokäyttöinen vempele. Sitten on vielä menetelmä, jossa toimitaan ihan samoin kuin CP:ssä muottiin laittoon asti, mutta muotti laitetaan muutamaksi tunniksi lämpimään, muttei kuumaan uuniin, sitten sammutetaan uuni ja annetaan saippuan jäähtyä yön yli. Tässä tavassa on mahdollista kuvioida saippuaa hienommin kuin pelkässä HP:ssa koska kuviointi tehdään ennen lämmittämistä

Minun HP-saippua vesihauteessa:

Aloitan siis ihan samalla tavoin kuin tekisin CP:saippuaa eli kylmäprosessisaippuaa kiisselivaiheeseen asti. Koska olen sulattanut kovat rasvat kerroskattilassa on luontevaa kaataa muut öljyt ja lipeä sinne ja surruttaa sauvasekoittimella kiisseliksi. Kattilan kansi päälle ja hetkeksi vaikka Facebookkiin.
 Tunti tai vaille siinä menee kun saippuan kypsyttelee vesihauteessa. Pari kolme kertaa käyn katsomassa ja kertana tai parina myös sekoittelen.
  Ensimmäisen noin vartin aikana massa jysähtää ja alkaa sitten alapuolelta ja reunoilta pehmetä ja tummeta. Odotan kunnes viimeinenkin kovempi, vaaleampi ja läpikuultamattomampi osuus on "sulanut", kunnes sekoitan. Siinä vaiheessa seos voi muistuttaa vähän jotain juuresmössöä. Valmista homma on kun massa muuttuu vaseliinimaiseksi ja kiiltävämmäksi. Siinä vaiheessa teen maistotestin ja jos ei polta kieltä, on valmista. Jos massassa on lipeää jäljellä, siitä voi tulla sellainen sähköiskun kaltainen tunne kieleen ja sitten pitää kyllä jatkaa kypsennystä. Jatkossa oppii kyllä helposti erottamaan kypsän massan raa-asta ihan ulkonäöltä.
Kun siis näyttää läpikuultavan kimmoistalta ja kiiltävän vaseliinimaiselta, sammutan levyn.
  Nyt voi laittaa tuoksyöljyn. Puolet vähempi yleensä riittää verrattuna kylmämenetelmäsaippuaan. Tässä vaiheessa myös lisäsin kahvikaakaosaippuaani kuivat aineet. Värejäkin voi lisätä, tosin värjätä voi aijemmissakin vaiheissa, mutta jos haluat marmoroida saippuan, tässä vaiheessa on oikea hetki. Koska valmis HP massa on jämäkähköä eikä kiisselimäistä niinkuin CP-saippua marmorointivaiheessa, eri väristen massojen sekoitus kannattaa tehdä kattilassa ennen muottiin laittoa.
Lopuksi painelen massan muottiin ja kopauttelen muottia välillä päästäkseni eroon mahdollisista ilmataskuista. Minä käytän muottina maitotölkkiä, josta olen leikannut päälliostan pois. Saippuani siis kovettuu pystyasennossa. Kun sitten saippua tilanteesta riippuen noin vuorokaudessa on kovettunut ja maitotölkin voi repiä ympäriltä ei tarvitse kuin leikata pois pienet viipaleet päädyistä ja saa siistin, mutta rustiikkisen oloisen saippuan.





Tämän menetelmän etuja on monia: säästät tuoksuöljyissä eikä tarvitse huolehtia tiettyjen tuoksuölyjen taipumuksesta jysäyttää massa. On myös mahdollisuus säästää hienompien rasvojen käytössä kun voit tehdä ylirasvoituksen vasta valmiiseen massaan ja pääset kontroloimaan mitkä ne hoitavat rasvat saippuassasi ovat. Esimerkiksi voit käyttää kookosrasvaa, oliiviöljyä ja rypsiöljyä sappuoitumiseen ja lisätä lopuksi vaikka lorauksen jojobaöljyä ihoa hellimään. HP:saippua myös on valmista nopeammin. Käytännössä heti kun sen voi ottaa muotista, mutta parhaimmillaan saippuasta riippuen joidenkin päivien kuluessa kun palat on leikattu ja ne on saaneet vähän rauhassa kuivua ja kovettua.




Huonoa ei ole mielestäni muuta kuin se että itse häärääminen kestää sen n. tunnin kauemmin kuin cold process-saippuoissa ja että kaikkia hienoja kuviointeja ei voi tällä metodilla tehdä. Joku voi sanoa, HP-saippuoita rumiksi, mutta minusta ne ovat rustiikkisen viehettäviä. Päähuomio on kenties tuoksussa ja siinä mitä kyseinen saippua tekee ihollesi puhdistaessaan.

7 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida että tarkoitat varmaan crock pot. Crack pot taitaa olla jotain aivan muuta ;D

    VastaaPoista
  2. Hehee! Ajattelinkin jo jossain vaiheessa että kuulostaa kyllä hurjalta tuo nimi, mutta mullahan oli pikkuisen väärä kirjoitusasu! ;D

    VastaaPoista
  3. Yksi kirjain sinne tänne :D
    Itse en ole koskaan kokeillut CPHP-menetelmää. OHP:tä myös vain 3 kertaa. Minä en malta kytätä saippuan kypsymistä.

    VastaaPoista
  4. Mulla taitaa olla niin päin etten malta odotella sitä vähintään kuukautta ennen saippuan käyttöönottoa.;D En ole kokenut että tarttis yhtään kyttäilläkään. Olen huomannut että mulla alkaa muodostua käytäntö, että n. puolessa välissä käyn vaan kerran vähän pyöräyttämässä ja sitten kun on valmista lisäilen tuoksut, värit ja lisärasvat. Mutta makuasioitahan nämä =)

    VastaaPoista
  5. Minä ihmettelin kovasti kun tein ekaa kertaa OHP-saippuaa että miksi mitään ei oikein tapahdu vaikka saippua on ollut uunissa kohta kaksi tuntia. Istuin hellen vieressä tunnollisesti ja sekoisin saippuaa 15min välein. Pikkusen kuului ärräpäitä kun huomasin että olin vääntänyt hellasta vaan asteet ja valon päälle, eli saippua oli ollut kylmässä uunissa pari tuntia :D En edes reagoinnut kun pysytin ottamaan kattilan pois paljain käsin :D :D Tämä takia varmaan suosin kylmämenetelmää :D

    VastaaPoista
  6. Voi ei! XD Lohdullista kuulla että muillekin sattuu kaikkia hassuja kömmähdyksiä. Mulle on kokkailujen kanssa käyny joskus noin. O

    ppi-isä kampaajakoulussa aikanaan tähdensi meille opiskelijoille että "mestarit ovat mestareita myös tekemään virheitä" Omalle pojallekin tänään saarnasin että mokat pitää vaan ottaa vääjäämättömänä ja luonnollisena osana oppimisprosessia ;)

    Mä taas en muuten ole tehnyt uunisaippuaa kun mulla on huono selkä enkä tahdo kumarrella. Siksi oli niin luontevaa toi vesihaudesaippua.

    VastaaPoista
  7. Minulla on Ikeasta ostettu matala keittiöjakkara jossa on hyvä istuskella uunin äärellä. Sillä kun istuu niin näkee jos saippua alkaa kuohumaan yli reunojen. Onneks ei semmosta ole tapahtunut. Nyt kun sen totesin niin todennäköisesti joudun seuraavalla saippuantekokerralla pesemään uunin :D

    VastaaPoista

tee minut iloiseksi ja möläytä kommentti!